Koirien terveys on haastava asia jo koiranomistajalle, saatika kasvattajalle.
Huolimatta parhaista aikeista, huolellisesta taustatyöstä ja harkituista yhdistelmistä, mitä tahansa voi ilmetä milloin vain kenellä hyvänsä, kun ollaan tekemisissä äiti-luonnon ja elävien olentojen kanssa.
Viimeaikoina esille on tullut ilmiö, joka kasvattajana on hieman huolestuttava. Nyt en puhu rotujen terveydentilasta ja siihen liittyvistä haasteista, joita todellakin joka rodulla riittää ja jotka ovat niin laaja aihe, että jätän sen tässä kommentoimatta sen syvällisemmin. Kyse on avoimuudesta terveysasioissa ja sen aiheuttamasta problematiikasta.
Itse kannatan koirien terveystutkimuksia vahvasti. Olen toki realisti, ja tiedän, että lapsenkengissä vielä ollaan jopa Suomessa, ja maailmallahan koiria ei tutkita sitäkään vähää, mitä kotimaassa. Mutta jostain on aloitettava.
Uskon, että mitä enemmän tietoa terveydestä saadaan, sen parempi kaikkien kannalta; yksittäisten koirien, omistajien, rodusta kiinnostuneiden, kasvattajien ja erityisesti koko rodun kannalta.
Ainoa keino lisätä tietoa on jakaa sitä avoimesti. Tässä tullaan asiaan, joka etenkin kasvattajan kannalta on ristiriitaista:
Kasvattajaa, joka ei avoimesti kerro tai julkaise kasvattiensa terveystuloksia, pidetään helposti "hyvänä" kasvattajana, jonka koirilla ei vikoja ole. Sen sijaan kasvattaja, joka julkaisee kasvattiensa terveystiedot avoimesti ja kertoo rehellisesti rodun tai linjojensa ongelmista pennunkyselijöille, saa helposti maineen "sairaiden" koirien kasvattajana tai "viallisten linjojen" käyttäjänä, vaikka todellisuudessa samat viat löytyvät kaikkien muidenkin kasvattajien linjoista.
Tämä johtuu muutamasta seikasta:
Ensinnä: vaikka Suomessa avoimuus koko ajan pikkuhiljaa lisääntyy, valitettavasti edelleen on kasvattajia, jotka eivät tietojansa jaa. Eivät toisille kasvattajille, eivätkä pennunostajille. Räikeimmissä tapauksissa löytyy niitä, jotka sanovat että rodussa ei ole sairauksia, tai käyttämissäni linjoissa ei ole vikoja, tai tässä yhdistelmässä ei ole riskejä tai kaikki kasvattini ovat terveitä. Lievempänä voidaan vain jättää asioita mainitsematta, tai kertoa vasta jos osataan kysyä oikeita asioita.
Toiseksi: terveystutkimusten tuloksia ei osata tulkita, tai niitä ei ymmärretä. Tämä koskee sekä joitain pennun ostajia, että valitettavasti myös osaa kasvattajista. Menemättä sen syvällisemmin asiaan täytyy kuitenkin mainita muutama esimerkki. Otetaan vaikka koiran lonkkalausunto C/C. On suuri ero johtuuko lausunto esim. lonkkien löysyydestä vai matalista maljoista. Löysyys altistaa nivelrikolle helpommin, kun taas tiiviit lonkat matalissa maljoissa ei niinkään. Selkäkuvatun koiran lausunto ei tee koirasta tervettä tai sairasta! Lausunto antaa vain tiedon siitä, millainen koiran luusto on tutkituilta osin. Lausunto ei kerro oireileeko koira nyt, huomenna, joskus tulevaisuudessa tai ei kenties koskaan. Voi olla, että esim. LTV3-lausunnon saaneella koiralla ei ole mitään ongelmia selkänsä kanssa koko elinaikanaan. Toisaalta myöskään LTV0-lausunnon (= ei muutoksia lanneristinikamissa) saanut koira ei välttämättä olekaan selästään kunnossa. Toki tilastot osoittavat, että muutoksilla on yhteyttä oireisiin, mutta aivan suoraviivaisia yksi:yhteen johtopäätöksiä ei voi vetää. Näitä esimerkkejä löytyy paljon. LTV on rakenteellinen poikkeama, mutta sairaus se ei ole. Se kyllä lisää riskiä tietyille sairauksille, mutta nekään sairaudet eivät ole vain ltv-sairauksia, vaan voivat tulla, vaikka olisi LTV0. Ltv:n kutsuminen sairaudeksi on vähän sama kun sanoisi sairaaksi niukan polvikulman omaavaa koiraa vain siksi, että niukka kulma altistaa luksaatiolle ja nivelsiteiden vammoille.
Tärkeää siis on ymmärtää tuloksia, osata tulkita niitä ja pystyä päättelemään mitä ne merkitsevät.
Kolmanneksi: Sitkeästi vielä elää ajatus, että tutkimaton koira = terve koira. Näinhän asia ei suinkaan ole. Vaikka koira itse ei oireilisi, saattaa sillä olla piilevänä vika, jonka se voi periyttää jälkeläisilleen, etenkin jos se yhdistetään toiseen, myös tutkimattomaan koiraan, jolla on sama vika. Kasvatuksessa on välttämätöntä ottaa riskejä. Riskitöntä yhdistelmää ei ole olemassakaan. Oma periaatteni terveystutkituttaa koirani perustuu jalostuksen näkökulmasta siihen, että jos edes yhdistelmän toinen osapuoli on tutkittu, tiedän sen kantamat riskitekijät kyseisten vikojen osalta. Geenipoolin ollessa rajattu, en voi aina vaatia, että käyttämäni ulkopuolinen jalostuskoira olisi yhtä kattavasti tutkittu. Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta tuskin vielä muutamaan vuosikymmeneen edes Suomessa päästään tilanteeseen, jossa pääosa koirista olisi tietyiltä osin tutkittuja. Tutkituttaminen ei myöskään tarkoita sitä, että omat/jalostukseen käyttämäni koirat ovat aina 100% puhtaaksi/terveeksi lausuttuja. Karsimalla kaikki yksilöt, joissa on jotain "sanottavaa" loppuu jalostusmateriaali varsin pian ja kasvatustyö, tai pahimmillaan koko rotu on pullonkaula-tilanteessa. Kompromisseja on tehtävä, ja jalostusvalinnat teen jatkossakin perustuen kokonaisuuteen, ei yksittäiseen tulokseen.
Fakta on, että aivan jokaisella rodulla on vikoja ja sairauksia ja ne viat ja sairaudet löytyvät ihan jokaisen kasvattajan linjoista meillä ja maailmalla! Rotujen välillä ja rodun sisällä linjojen riskit ja ongelmien laatu vaihtelee, mutta jos kasvattajalla on useampi kuin 3 pentuetta, voit olla varma, että jossain pentueessa on jollakulla pennulla ilmennyt jotain isompaa tai pienempää vikaa, vaivaa tai sairautta.
Pentua etsiessäsi ole kriittinen, ota selvää rodusta ja sen vioista, kysele rodun harrastajilta ja eri kasvattajilta. Törmätessäsi henkilöön, joka sanoo rodun/linjan/yhdistelmän olevan terve/riskitön/vikoja vailla, tulisi hälytyskellojen soida. Suurin osa suomalaisista kasvattajista onneksi kertoo avoimesti myös rotunsa terveysriskeistä. Valveutunut pennun etsijä malttaa myös odottaa tulevaa pentuaan hetken, jotta saisi lähtökohdiltaan itselleen mahdollisimman sopivan pennun :)
.jpeg)
